Otsikoton jälleen

Taas tää bloggaus on jotenkin jäänyt vähälle.
Mutta joo ollaan kovasti lenkkeilty, vaikka sää ei oikein oo sallinu! Tai oikeastaan syksyllä tämmönen pieni ripsimissade ei edes haittaa. :-D Se säästä, mä oon pitänyt Vinjaa nyt mahdollisimman paljon vapaana lenkillä ja kutsun sitä aina välillä luokse, tosi hyvin se on kyllä menny nyt perille.

Torstaina oli itsenäiset toko treenit ja treenailtiin nopeeta istumista ja maahanmenoa, seuraamista leikistä, perusasentoa ja otin pieniä seuruu pätkiä. Seuruu menee niiin päin pyllyä kun tuo edistää ja perse heittelee tuolla ihan muualla, mutta treeniä vaan! Istuminen onnistuu jo tosi hyvin, mutta tuo istuu vaan jos se käsimerkki on mukana, mur. Maahan tuo sentää suostuu menemään, mikä toki on tosi hyvä. Ja perusasento nyt sujuu iha hyvin. Mä en oo ehtinyt ton kanssa paljoa treenailla, koska koulu vie niin paljon aikaa, pitäs kyl tosiaan treenata niin mun ei välttämättä tartteis sitten valittaa tosta seuraamisesta :-D 

Käytiin eilen Kaisan ja koirien kanssa heittämässä parin tunnin lenkki. Vinja sai olla aika paljon vapaana, mutta otin sen kyllä kiinni aina kun vastaan tuli joku, en nimittäi luota siihe vielä sen vertaa oon nimittäin varma, että se juoksis täysiä sitä ihmistä kohti ja hyppäis kohti! Mun on pakko saaha kitkettyä siltä hyppiminen pois, tosin ymmärrän, että se on tota nuoruuden intoa, mutta silti! Vinja sai myös leikkiä Pihkan eli Aurin auspaipennen kanssa, se leikki ihan nätisti, mutta vähän arkaili. Loppuun vielä lenkiltä pari kuvaa.

© kaisa