Nyt sitä sitten passaakin kirjoitella blogiin uuden koneen kera!
Me ollaan vietelty aika normia elämää eli lenkkeilty ja tokoiltu. Tokossa ollaan sen verran edistytty, että sain sen menemään maahan ulkona ja pysymään sen siellä hetken aikaa.
Vinjaa oon pitänyt niin paljon vapaana kun mahdollista.
Tänään oli yllättävän mielenkiintoinen lenkki, nimittäin kierrettiin tavalliseen tapaan pururadan lenkki. Loppulenkistä poikettiin entisellä koirien uittopaikalla. Vinja leikki hetken ihan normaalisti Raisan kanssa, ja yht' äkkiä V syöksyy uimaan jäälle (rannat on siis sulat) ja neiti hetken juoksentelee jäällä, me paniikissa kutsutaan Vinjaa luokse, mutta eihän se tullut kun se olisi joutunut uimaan.
Ensimmäiset kauhukuvat kävi jo mielessä siitä, että se juoksee keskelle järveä ja jää menisi siellä rikki. Tai mietin, että se juoksisi kauempana uimarannalla olevien äänekkäiden poikien luokse, mutta ei sentään.
Juoksin sitten siitä nykyiselle koirien uittopaikalle ja Vinja seurasi jäätä pitkin mua. Huusin rannalla Vinjaa luokse ja mä näin oikein miten se jää meinas murtua sen alla. Koira onneks tuli mun luokse ja mä kahlasin sitä vastaan. Mitä ton piskin päässä oikein liikkuu, sitä saa kyllä miettiä ja usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti