Kuvaterveiset jäältä

Miksi hankin koiran?

Viimepäivät mulla on menny sairastellen, joten ajan kuluksi mä aattelin kirjottaa blogiin aiheesta: Miksi mä hankin koiran? 

Lueskelin eilen Jennyn blogia ja inspiroiduin sieltä kyseiseen aiheeseen.

Miksi mä tosiaan hankin koiran? Mistä mun koirainnostus on lähtenyt liikkeelle? 

Pienenä mä olin enemmän heppatyttöjä kuin koiratyttöjä, mä en katsellut ja ihaillut Hopeanuolta, pakko tunnustaa. Mutta mun ollessa 5.vuotias me ruettiin ehottaa/ruinaamaan äidiltä "kivaa pientä hauvaa", jota voisi rapsutella ja sen kanssa voisi leikkiä. No tulihan meille sitten cavalier narttu, joka oli värivirheellinen, mutta me ei näyttelyistä oltu kiinnostuneita. Fanni oli aina kaikille iloinena, häntää heilutteleva, ylipainoinen ja kuorsaava pikku neiti. Fannin ollessa n.6.vuotias me kiinnostuttiin agilitystä ja muista koiraharrastuksista, kuten tokosta ja koiratanssista, parin kaverimme takia. Me ruettiin hyppelemään Fannin kanssa pihalla pieniä esteitä, kunnes Fannilla todettiin sydänvika, mikä esti Fannin agiliitämistä jonkin verran. Fanni kuoli viime vuonna 3.2. ja ell. tuli lopettamaan Fannin meille kotiin ja tuo oli kyllä elämäni karsein kokemus, sen voin sanoa. 

Mutta Fanni on mun ns. elämäni koira! 

Fannin aikana mä olin jo monesti miettinyt omaa koiraa, mutta mä tiesin, että äiti ei innostuisi kolmannesta koirasta talossa. Myöhemmin mä kyselin äidiltä olisko mun mahdollista ostaa oma koira, mun omilla rahoillani, koska mun koirainnostus oli kokoajan vaan noussut ja mä halusin jonkun oikeen harrastuksen tietokoneella istuskelun tilalle ja mä halusin tehdä tosiaan jotain!  Ja se oli äidille ihan ok, kunhan se tosiaan olisi kustannettu mun omilla rahoillani.
Rodunpohdintasessioiden jälkeen päädyin nahkaan, koska tunsin sen mulle sopivimmaksi roduksi niin luonteen, ulkonäön ja harrastusmahdollisuuksienkin takia.

Vinja on antanut mulle paljon, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Voin sanoa, että en innostu siitä, että mun täytyy herätä keskellä yötä keräämään oksennuksia lattialta, viemään keskellä yötä sitä ulos tai siitä, että joudun häpeemään sen käytöstä junassa.

Mutta Vinjan ja koiraharrastuksen ansiosta mä oon saanut uusia kavereita, kokemuksia ja elämääni innostusta. Eli minäkin voisin näin kliseisesti sanoa, että koiraharrastus on muuttanut mun elämän. 

Tässä tälläistä pientä pohdintaa, en tiedä pysykö teksti ihan aiheen sisällä, mutta toivotaan, että siitä saisi edes jotain irti. 

Kesä hurry up!

Mä yritän nyt tehdä pikaisen päivittelyn puhelimella, saa nähdä miten kuvat suostuu tottelemaan.
Viime päivinä me ollaankin aika paljon laiskoteltu, mutta myös hyvästelty lenkkimaastoja lenkkeillen, treenailtu aksaa ja tokoiltu!

Me ollaan nyt viime viikkoina treenailtu pariin otteeseen agilityä ihan tossa pihalla. Mm. lähettämistä putkeen, taka-kiertoa, ja pienillä rimoilla lähtöä.
Hyvinhän toi alkaa meiltä sujua ja huomaa miten Vinja nauttii tosiaan agilitystä!
Malttamattoman ootan alkaako agilityn alkeiskurssia vai ei, mutta jos käy niin huono tuuri ettei sitä ala me taidetaan lyöttäytyä siihen ns. "kokeneiden" joukkoon alottelijoina.

Tokoa mä en oo paljoa treenaillut viime aikoina paria seuraamispätkää ja sivulle ottoa enempää.
Tänää meijän piti mennä Juvalle miittiin, mutta mulle jostain tuli yllärinä mahatauti. Joten harmikseni mun pitää viettää kolmas päivä vaan kotona olellen, ja se todellakin ottaa päähän. Mutta mä meninkin ulos treenailemaan! Alkuun otin kontaktia, sitten rupesin muistuttelemaan Vinjalle sivulle tuloa, hyvin näytti neiti muistavan ja reippaasti tuo alko sitten sujumaankin. Seuraamista mä otin hihnan kera ja mun täytyy olla varovainen, etten ota liian pitkiä pätkiä, koska Vinja edistää aika paljon.
Luoksetuloa otin pariin otteseen, samoin paikalla oloa. Ne nimittäin sujuu.
Seuruusta seisominen menee ihan ok. Seuraamisesta maahanmeno ei taas suju lainkaan, Vinja on niin herkkänahkainen, että se ei pitkiä aikoja viihdy maassa makoillen, se täytyykin siis ottaa harjoittelun alle.

Tokoilun jälkeen yritin ottaa pitkästä aikaa Vinjasta rakenne kuvaa, tosin lopputulos ei ollutkaan kovin miellyttävä (jalusta+itselaukasin+jalat erillään harottava koira = karmee lopputulos..)

11kk 

Hiihtolomasta

Ainiin, mun piti skarpata tän kirjottamisen kanssa, no miten taas kävikään.
Suurin syy tähän mun hiljaisuuteen on se, etten pääse melkei koskaan koneelle kirjottelee ja kännykällä voisin     kirjotella, mut kuvat tulee sillä järkyttävän kokosiksi.

 

Hiihtolomalla me kävästiin Hyvinkäällä Sannin ja koirien luona. Kuvia multa ei valitettavasti reissulta ole, koska jätin kameran kotiin.
Junamatkan Vinja oli levoton ja yritin saaha sen pysymään mun jaloissa, mutta V yritti koko aja leikkiä vastapäisen sheltin kanssa tai sitten vieressä istuvan borderterrierin kanssa ja mulla alko siinä pinna tosiaanki kiristyä, pari kertaa manasin jo mielessä miksei mulla ole pientä koiraa, joka kätsysti matkustais tossa sylissä.
Sannin tipsut, Bambi ja Nanni tuli toimeen koirien kanssa tosi hyvin.
Hyvinkäällä me lenkkeiltiin ja käytiin koirapuistoilemassa, muuten me hölläiltiin vaan asunnolla. 

Paluumatka meni Vinjan osalta paremmin, yksi konduktööri ravas Vinjan luona vähän väliä. 

Puolesta matkasta me saatiin vallattua paremmat paikat, koska juna oli tyhjillään ja annoin Vinjan nukkua penkillä.

Loppuloma ja viime viikko on mennyt muuttorumbassa ja remonttia tehdessä, joten taas on yksi tekosyy miksi koiralle ei jää niin paljoa aikaa.

Ainiin meijän piti mennä torstaina alkaneelle rally-tokokurssille, mutta me skipattiin infotilaisuus ja koko ryhmä olikin täyttynyt siellä.
Saa nyt nähä alotetaanko rallya jos tulisi toinen ryhmä, mutta pitää katsella.
Keväällä me nyt ainakin mennään sinne agilityn alkeiskurssille ja toivottavasti tokotreenit jatkuvat...

Mä lupaan parantaa tän kirjottamisen ja postauksien laadun suhteen kuhan vaa saahaan muutettua, koittakaa kestää vielä kuukaus! 

Ollaan me elossa

Täällä ilmottautuu yks tunnollinen (tai sitten ei niin tunnollinen) bloggaaja.
Musta tuntuu etten oo paljoa edes aikaani nykysin koneella tai netissä vietellyt, mikä on tietysti hyvä, mutta kai mun pitäs ryhdistäytyä. Mutta mitäköhän meillekkin nyt pitkästä aikaa kuuluu?
Joulu meni aika rennoissa merkeissä.
Vinjaa joulupukki muisti, manttelin ja herkkujen (luut ja nameja) merkeissä.

Mulla on hirveen huono omatunto siitä etten oo paljoo yhtään ehitinyt, tai oikeestaan jaksanut treenailla koiran kanssa. Kuhan tulis vaan kevät ja alkais treenit niin tulis tähänkin asiaan muutos. Ja me taidetaan sittenkin skipata ne maaliskuun tokomöllit, harjotuksen puutteen vuoksi.

Ja tulis kevät/kesä niin muutettaisiin Juvalle ja pääsis V tapailee enemmä karvanaamoja ja lenkkeilemään enemmän.
Kuvailemaankaan en oo jaksanut raahautua, laiska minä. Paitsi kerran koko loman aikana, hohohoo.

Ainiin, meidän pikkuneidillä alko nyt juoksut, ei se taidakkaan olla enää mikään kovin pikku neiti.
Juoksupöksythän näyttää sen päällä tosi muodikkaille, tai sitten ei.

Mä en tän kummempaa tavoite-postausta tee, mutta jos mä pienen listauksen tekisin;

• tokomöllit
• ehkä jopa viralliseen kokeeseen
• luonnetestiin?
• ainakin yhdet näyttelyt 
• aloteltaisiin agiliitely

Mutta eipä meille mitään tämän kummosempia kuulu, yritän nyt ryhdistäytyä ja päästä päivittelee edes hieman ahkerammin! 

Hyvää joulua!

Rauhallista joulua ja onnelista uutta vuotta 2013 kaikille! Toivottaa Vinja + mamma

HeW 2012

© Eve

Vinjan ekat näyttelyt, ja eka kerta noin isossa paikassa noin monen koiran kanssa!
Eli lähdettiin n. klo 4:45 ajamaan kohti Helsinkiä ja Vinja matkusti koko matkan takakontissa häkissä hyvin se jakso olla. Kerran pysähdyttiin matkalla pissitauolle.
Oltiin messukeskuksessa n. 9:45 ja sisäänpääsy onnistu helposti.
Kierreltiin siellä jonkin aikaa, ja Vinja onnistu kakkaamaan sinne sisälle, jes!
Mia treenaili Vinjan kanssa hetken, kun sovittiin, että Mia esittäis Vinjan. Oltiin aluksi ihan paniikissa, että miten siellä kehässä olo onnistuis nimittäin V ei suostunut syömään ees nameja tai edes pahanhajusia pihvitikkuja, joten ostin sille nopeesti vinkuvan pupupehmon joka innosti sitä edes vähän.
Miittailtiin tuttuja ja kierreltiin aika paljon siellä ennen kehän alkua, ostin siinä samalla juomakupin, ja siankorvia 10kpl!
Mukaan meinas tarttua jopa pyöreä ruskea nahkahihna (oli nimittäin -50% alennuksessa), mutta jätimpä kuitenkin ostamatta ja hyvä niin. Vähän jäi kyllä harmittamaan kun en ehtinyt kattoon mitään kehiä mitä oisin halunnut, mutta ensivuonna sitten!

Kehä alko klo yhen jälkeen ja oltiin jo parveiltu kehän laidalla hetki ja stressailtu korvista kasvin kanssa.
Kehässä Vinja arkaili vähän, nimittäin takana oleva koira tuli ihan Vinjan persuksiin kiinni, joten seisominen oli vähän levotonta.
Liike oli taas mun silmään nättiä ja onnistui hyvin.
Penska anto tuomarin kopeloida ,mutta sitten se kuuluisa hampaiden tarkistus meni taas ihan pelleilyks, mutta treeniä treeniä.
Tuomari sijoitti Vinjan kaks sisarusta ensimmäiseks ja toiseksi, kolmanneks tuli trikkinahka (saivat kaikki KP'n) ja Vinjan neljänneks, ihan ymmärrettävää.
Arvostelu oli ruotsiks ja kaiken lisäksi jumalattoman huonolla käsialalla, mutta parhaamme mukaan yritettiin sitä suomennella;
 Riittävän pitkä pää kokonaisuudessaan. Mutta liian putoava kallo, toivoisin suurempaa nenää. Riittävä kaula. Toivoisin vahvempaa selkää, jotta voisitte harjoitella vankempaa seisomisasentoa. PEN 4  Tuomarina siis Johnny Andersson, Ruotsi.
Ihan tyytyiväinen oon kokonaisuudessan Vinjaan, jos ottaa huomioon, että nää oli sen ihka ensimmäiset näyttelyt. Mutta treenataan nyt talvella, ja mennään varmaan keväällä/kesällä käymään jossain näyttelyissä. Mutta musta tuntuu ettei tää kehäkettuilu oo kuitenkaan ihan meidän juttu, mutta saa nähdä!
 Mialle vielä suurkiitokset Vinjan esittämisestä! Ja kaikille kiitokset mukavasta seurasta ja kuvista!

© Eve

© Aino

Tänään suunitelmissa ois kävästä Juvalla Kaisan kanssa lenkillä ja sitten treenaillaan tokoa.
Tokomöllit joihin olisin mennyt on siirretty maaliskuulle saa nähdä menenkö sinne sittenkään :-D
Loppuun laitan vielä satunnaisia kuvia viimeviikolta.
Ja messarin ostokset ja palkinnot:

palkinnot: nalle pehmo, ruusu ''luutikkari'', dentastixejä, pihvitikkuja, vinkulelu (+ kakkapusseja)

Ostokset: pupupehmo, pihvitikkuja, juomakuppi, äidin ostama kevytmetallihäkki
(+ siankorvat)

Pikkusiskolta saatu ruusuke!