ELÄMÄNI ILMAN KOIRIA

Moikka, mitäs meille kuuluu pitkästä aikaa? Ei oikein mitään, mun elämä pyörii vain koulun ympärillä tai tuntuu ainakin siltä. Ajattelin herätellä blogia nyt jonkinlaisen pohdiskelu tekstin kautta.
Aihetta ''Mitä elämä olisi ilman koiraani?'' onkin näkynyt erilaisissa kirjotuksissa, joten ajattelin itsekkin tarttua aiheeseen ja pohtia sitä.

Kun ajattelen elämääni ilman koiria, ajatus tuntuu kammottavan tyhjältä. Vaikka en sanoisi itseäni ''hulluksi koiraihmiseksi'',joka päivittelee treeni juttujansa kaikkialle mihin on mahdollista. Silti koirat tuovat väriä, iloa, rakkautta ja vauhtia mun elämään.
 Ei olisi sitä kerjääjää ruokapöydän vieressä, joka tosin on ärsyttävä, mutta ilman sitä syöminen voisi olla jopa vähän tylsää. Tai ei myöskään sitä, joka tulee niiin iloisesti hyppien sun luokse, kun sulla on ollut aivan järkyttävä päivä ja toisi siten vähän aurinkoa ja rakkautta sun päivään.

Tosi moni mun kavereista ja tuttavista on sitä mieltä, että elämä olisi helpompaa ilman koiria ja meille on todella ällöä tulla mustat housut jalassa, koska Vinjasta lähtee niin vietävästi karvaa.
Kyllähän mä sen ymmärrän, että jokaisella on omat mielipiteensä ja mieltymyksensä, mutta mä en vaan osais elää ilman koiria saati niitä koirankarvojakaan. :-D
Ilman koiraa olisi helpompaa lähteä tosta noin vain kaverille yöksi tai matkustella enemmän, koska koirille hoitajan löytäminen on niin pirun vaikeaa. Kukaan ei halua hoitoon noinkaan isoa koiraa saatikka kolmea koiraa, koska niitä täytyy ruokkia, käyttää ulkona, imuroida niiden karvoja ja kerätä sotkuja. Mutta toisaalta kotona oleminen on mukavaa ja usein voin ottaa koirankin kaverille mukaan!
Olen myös jotenki tottunut ja mieltynyt ajatukseen, että jaan sänkyni puoliksi (kröhöm siis koirahan vie yli puolet sängystä.....) koiran kanssa. Voin myös läheisyydenkaipuun koittaessa käpertyä koiran viereen ja silitellä sitä kaikessa rauhassa.

Koirat on myös tuonut mulle paljon ns. liikettä elämään, koska agility ja päivittäinen lenkkeily.
Agility tuo kyllä mun harrastuksiin aikamoista vaihtelua, koska siinä lajissa ei edes itse huomaa sitä, että tulee hiki paitsi sen jälkeen kun tulet radalta.
Olen melko varma, että en kävisi päivittäin lenkillä ilman Vinjaa, koska olen kuitenkin sen verran laiska saamaan aikaiseksi mitään.
Nykyisin voin lähteä stressaavina aikoina tuulettumaan koiran kanssa lenkille tai riehumaan ulos, mutta ilman koiraa tuskin yksinkään ulkona riehuisin. Toki voisin lenkillä käydä, mutta mulle se on mielekkäämpää koiran kanssa.
Ilman koiria harrastaisin varmaan myös ratsastusta, mutta sekin varmaan olisi jäänyt/jäisi pois hinta tasonsa vuoksi.

Kun ajattelen sitä, että muutan opiskelemaan toiseen kaupunkiin, mitä mun elämä olis ilman koiraa? Yksinäistä vai nautinnollista? Sanoisin, että yksinäistä, mitä mä rapsuttelisin telkkaria kattoessa ja kenellä höpöttelisin ja lauleskelisin omia juttuja tuntematta itteeni idiootiksi, jos mulla ei olisi koiraa? 

Istuisin illat tietokoneella koulukirjojen kanssa, ei kiitos. Mielummin lähden koulu/työpäivän jälkeen koiran kanssa pitkälle lenkille tai vaikka koirapuistoon. 

Ilman koiria elämä olisi siis väritöntä, tylsää, toisaalta nautinnollista ja rauhallista. Olen tykästynyt koiralliseen elämään niin paljon, että luulenpa aina omistavani jossain vaiheessa koiran. 

Vaikka koiran omistaminen vaatikin sitoutumista ja aikaa, jonka takia joutuu karsimaan omia menoja ja asioita elämästään. Mielestäni se ei ole pahasta, jos sen on vain valmis tekemään, mä olen ollut ja olen jatkossakin, olen siitä myös ylpeä! :-)