Haaste

Haasteen meille heitti Johanna, kiitos!

11 kysymystä -haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Olen lukion ensimmäisellä luokalla
2. Rakastan liikuntaa ja nautin siitä
3. Haaveilen alasta toimittajana
4. Oikea hiusteni väri on blondi.
5. Opiskelen venäjää
6. Haluaisin muuttaa lukion jälkeen Ouluun tai Helsinkiin
7. Olen perso suklaalle! 
8. Vihaan koeviikkoja ja siitä seuraavaa stressiä
9. Kuuntelen päivittäin musiikkia.
10. Minulla on kaksi lävistystä neljän korva reijän lisäksi, rustossa, sekä tragus. 
11. Olen aika pahasti koukussa puhelimeen.


Haastajan osoittamat 11 kysymystä

1. Voisitko kuvitella ottavasi tatuoinnin, miksi/miksi et?
Kyllä voisin, haluaisin jonkin tekstin niskaan meidän entisen koiran muistoksi, joka oli mun elämäni tärkein ja ihanin koira. 

2. Mikä on suurin unelmasi ja pahin pelkosi?
Tää on aika vaikea. Unelma on ehkä se, että mä ja mun läheiset pysyisivät terveenä. Ja myös se, että pääsen koulun jälkeen opiskelemaan paikkaan johon haluan ja saan ammatin josta pidän. 
Pelkona taas läheisen menettäminen, koska olen jo isäni menettänyt niin olisi kamalaa menettää, vielä joku toinen läheinen.

3.  Paras muisto lapsuudestasi
Parhaat muistot mun lapsuudesta sijoittuu mummin luokse, jossa vietin pienenä siskoni kanssa paljon aikaa.

4. Mitä harrastusta olet aina halunnut kokeilla?
Surffausta! Se ois tosi jännää, mutta niin siistiä!

5. Oletko harkinnut toista/useampaa koiraa?
Tällä hetkellä en. Meidän perheestä löytyy jo kolme koiraa ja se on mun mielestä ihan maksimi määrä. Kun muutan lukion jälkeen pois aion elää vain yhden koiran kanssa jonkun aikaa.

6. Mitä mieltä olet koiran leikkauttamisesta?
Mielestäni koiran leikkauttaminen on ok. Esimerkiksi jos uros koira alkaa merkkailemaan sisälle yms. olisi ehkä jopa parempi leikkauttaa. Myös jos taloudessa asuu leikkaamaton uros sekä naaras olisi parempi mielestäni leikauttaa ainakin toinen, ettei vahinkoja satu (jos ei siis ole suunitelmissa teettää pentuja)

7. Tavoitteesi koiranomistajana?
Toivottavasti ymmärsin kysymyksen oikein. Koira saisi elää onnellisen ja hyvän elämän, mutta mitään titteleitä en ole tavoitteeksi meille laatinut, ehkä menestyminen agilityssä olisi kivaa!

8. Minkälaisia blogija löytyy bligilistaltasi?
Pari koira-aiheistablogia, mutta suurin osa muoti-ja lifestyleblogeja

9. Mihin maahan haluaisit matkustaa?
Jenkit, Thaimaa, Englanti ja Australia, ehdottomasti!

10. Milloin aloitat Joulun odottamisen?
Heti, kun mulle tulee joulunen fiilis, eli riippuu vuodesta. Esimerkiksi tänä vuonna mä oon jo aloittanut Joulun odottelun ja fiilistelyn. Toisina vuosina vasta pari viikkoa ennen Joulua.

11. Mitä teet työksesi?
Olen lukiossa, mutta vedän torstaisin jumppaa ala-aste ikäisille, jos sen voisi työksi laskea. 

Olen nyt tylsä, enkä haasta ketään! 

ELÄMÄNI ILMAN KOIRIA

Moikka, mitäs meille kuuluu pitkästä aikaa? Ei oikein mitään, mun elämä pyörii vain koulun ympärillä tai tuntuu ainakin siltä. Ajattelin herätellä blogia nyt jonkinlaisen pohdiskelu tekstin kautta.
Aihetta ''Mitä elämä olisi ilman koiraani?'' onkin näkynyt erilaisissa kirjotuksissa, joten ajattelin itsekkin tarttua aiheeseen ja pohtia sitä.

Kun ajattelen elämääni ilman koiria, ajatus tuntuu kammottavan tyhjältä. Vaikka en sanoisi itseäni ''hulluksi koiraihmiseksi'',joka päivittelee treeni juttujansa kaikkialle mihin on mahdollista. Silti koirat tuovat väriä, iloa, rakkautta ja vauhtia mun elämään.
 Ei olisi sitä kerjääjää ruokapöydän vieressä, joka tosin on ärsyttävä, mutta ilman sitä syöminen voisi olla jopa vähän tylsää. Tai ei myöskään sitä, joka tulee niiin iloisesti hyppien sun luokse, kun sulla on ollut aivan järkyttävä päivä ja toisi siten vähän aurinkoa ja rakkautta sun päivään.

Tosi moni mun kavereista ja tuttavista on sitä mieltä, että elämä olisi helpompaa ilman koiria ja meille on todella ällöä tulla mustat housut jalassa, koska Vinjasta lähtee niin vietävästi karvaa.
Kyllähän mä sen ymmärrän, että jokaisella on omat mielipiteensä ja mieltymyksensä, mutta mä en vaan osais elää ilman koiria saati niitä koirankarvojakaan. :-D
Ilman koiraa olisi helpompaa lähteä tosta noin vain kaverille yöksi tai matkustella enemmän, koska koirille hoitajan löytäminen on niin pirun vaikeaa. Kukaan ei halua hoitoon noinkaan isoa koiraa saatikka kolmea koiraa, koska niitä täytyy ruokkia, käyttää ulkona, imuroida niiden karvoja ja kerätä sotkuja. Mutta toisaalta kotona oleminen on mukavaa ja usein voin ottaa koirankin kaverille mukaan!
Olen myös jotenki tottunut ja mieltynyt ajatukseen, että jaan sänkyni puoliksi (kröhöm siis koirahan vie yli puolet sängystä.....) koiran kanssa. Voin myös läheisyydenkaipuun koittaessa käpertyä koiran viereen ja silitellä sitä kaikessa rauhassa.

Koirat on myös tuonut mulle paljon ns. liikettä elämään, koska agility ja päivittäinen lenkkeily.
Agility tuo kyllä mun harrastuksiin aikamoista vaihtelua, koska siinä lajissa ei edes itse huomaa sitä, että tulee hiki paitsi sen jälkeen kun tulet radalta.
Olen melko varma, että en kävisi päivittäin lenkillä ilman Vinjaa, koska olen kuitenkin sen verran laiska saamaan aikaiseksi mitään.
Nykyisin voin lähteä stressaavina aikoina tuulettumaan koiran kanssa lenkille tai riehumaan ulos, mutta ilman koiraa tuskin yksinkään ulkona riehuisin. Toki voisin lenkillä käydä, mutta mulle se on mielekkäämpää koiran kanssa.
Ilman koiria harrastaisin varmaan myös ratsastusta, mutta sekin varmaan olisi jäänyt/jäisi pois hinta tasonsa vuoksi.

Kun ajattelen sitä, että muutan opiskelemaan toiseen kaupunkiin, mitä mun elämä olis ilman koiraa? Yksinäistä vai nautinnollista? Sanoisin, että yksinäistä, mitä mä rapsuttelisin telkkaria kattoessa ja kenellä höpöttelisin ja lauleskelisin omia juttuja tuntematta itteeni idiootiksi, jos mulla ei olisi koiraa? 

Istuisin illat tietokoneella koulukirjojen kanssa, ei kiitos. Mielummin lähden koulu/työpäivän jälkeen koiran kanssa pitkälle lenkille tai vaikka koirapuistoon. 

Ilman koiria elämä olisi siis väritöntä, tylsää, toisaalta nautinnollista ja rauhallista. Olen tykästynyt koiralliseen elämään niin paljon, että luulenpa aina omistavani jossain vaiheessa koiran. 

Vaikka koiran omistaminen vaatikin sitoutumista ja aikaa, jonka takia joutuu karsimaan omia menoja ja asioita elämästään. Mielestäni se ei ole pahasta, jos sen on vain valmis tekemään, mä olen ollut ja olen jatkossakin, olen siitä myös ylpeä! :-) 

AGIMÖLLI

Meistä ei ookkaan kuulunut piiiitkiin aikoihin mitään, koska mulla ei ole ollut aikaa ottaa kuvia, joten sen takia mua ei ole kiinnostanut kirjoitella blogiinkaan.

Mutta tänään oltiin Varkauden agimölleissä Vinjan kanssa. Rata oli hyppyputki-rata, joten suhteellisen helppo. Parit ohjauskuviot oli mukana, valssi ja persjättö. Paniikki iski siinä vaiheessa, kun huomasin miten korkeita esteet on, nimittäin tiistain treeneissä korkein oli 45cm ja nyt tänään radalla 50cm.

Ensimmäisellä kerralla tuli nolla rata ja ajaksi 22.09s. Vinja irtosi niin hyvin putkeen, eikä esteiden korkeuskaan ollut mikään ongelma. Sai kyllä olla niin ylpeä ekan radan jälkeen.

Uusintaradalla tuli kaksi kieltoa ja aika oli 34.92s, eli pari ohjausmokaa mulle tuli, mutta hyvä mieli jäi tuostakin radasta. Eniten mua pelotti putkiin irtoaminen, mutta se onnistu todella hyvin! Eikä Vinjaa häirinnyt toiset koiratkaan radalla, tosin se ei mua pelottanut, koska ollaan treenailtu häiriötä treeneissä.

Palkintojen jaossa selvisi, että oltiin kolmansia! Ihan huippua, hyvä me! Nyt kyllä sai vielä enemmän motivaatiota treenata enemmän ja enemmän. Kiitos kuvista Sanna-Marille ja Kaisalle!

© Kaisa

© Sanna-Mari

© Sanna-Mari

© Kaisa

© Kaisa

© Sanna-Mari

© Kaisa

© Sanna-Mari

© Kaisa

© Sanna-Mari 

© Sanna-Mari

Pentuhöpöttelyä

Ja taas pentukuulumisia. Ensiksi pahoittelut siitä, että lähiaikoina tää blogi tulee täyttymään suhteellisen paljon höpöttelyä ja kuvia pennestä.
Meillä on ollut Vinjan kanssa aika hiljaiset viikot juoksujen takia, toki ollaan pihalla treenailtu agilityä ja lenkkeilty! Ensi viikolla päästäänkin jo palailemaan treeneihin!

Nyt höpöttelyä ja ihkuttelua pennusta. Me ollaan käyty parina päivänä vähän ulkosalla rannalla riehumassa, eilen ilman muita koiria ja tänään oli Felix ja Vinjakin mukana.
Peppi on kyllä reipas ja leikkisä tapaus. Parasta on syödä ja metsästää omia korvia, sekä ihmisten ihania varpaita. Sekä ottaa vauhtia ja yrittää hypätä sohvalle, tosin tuloksetta. Ruokakin on alkanut maistumaan vielä paremmin mitä ensimmäisinä päivinä. Eli meidän yhteiselämä on lähtenyt tosi hyvin käyntiin! :-)

Kuvapläjäys pennusta

'

Suurinosa kuvista © Kaisa!

Jenfield Saturday Night Diva

Moi! Jotkut teistä lukijoista saattaa muistaa yllätyksen josta mainitsin joskus kesäkuussa. Tänään mä paljastankin teille tän yllätyksen...Nimittäin me käytiin tänään hakemassa Tampereelta meidän uusin perheenjäsen, cavaliernarttu Peppi!
Käytiin vähän yli kk sitten katsomassa pikkuisia cavalierpentuja Tampereella Jennin luona.
Pitkään saatiinkin odotella ja tänään sitten käytiin reipastyttö hakemassa kotiin.
Matka meni pennun osalta nukkuen ja pysähdyttiin pariin kertaan juomatauolla.
Kotona Peppi saikin tutustua rauhassa uuteen kotiin ja pikkuhiljaa koiriin. Vinja osaa olla vähän höslä ja iso Vinja on tositosi pelotta, mutta nätistihän se osaa Pepin kanssa olla. Ruokakin on suhteellisen hyvin maistunut. Nyt tuossa pallero vetelee nokosia, Vinja vahtii äidillisesti vieressä ja käy välillä tökkimässä Peppiä. Yrittihän Vinja mennä Pepin viereen nukkumaan pedillekkin. Tänään en ole paljoa kuvia otellut, mutta huomenna tulee iso pläjäys pentukuvia ehkä jopa video, joten stay tuned! ;-)

Loppuun vielä iso kiiitos Jennille, ei oltas voitu saada ihanempaa tai parempaa kasvattajaa koiralle! ♥

Känkkäränkkä

Mitäs meille kuuluu pitkästä aikaa? Ei oikeestaan mitään ihmeellistä.
Tiistaina oli taas agilitytreenit. Alkuun harjoiteltiin keppejä, Vinja on alkanut tajuamaan ne tosi hyvin ja mentiin jopa ilman hihnaa ne. Pari ohjausvirhettä sattui, mutta Vinja meni tosi hyvin.
Radalla harjoiteltiin takaaleikkausta, ja meni ihan ok, mutta mulle sattui taas tyhmiä ohjausvirheitä.
Toisella kierroksella otettiin harjoitus, jossa oli kolme estettä ympyrän muodossa ja ohjaaja ohjasi koiraa keskeltä. Siinä vaiheessa Vinjalle iski jonkunnäköinen känkkäränkkä, koska V ei halunnut millään mennä istumaan ja hypyistä puuttui vauhtia ja melkein jokaisesta esteestä tippui rimat. Koitettiin sillein, etten laita koiraa istumaan vaan lähdetään suoraan vauhdista, mutta se ei paljoa asiaan auttanut.

Vinja aloitteli juoksujaan, joten meidän agility jää harmillisesti nyt tauolle. Valitettavasti mulla ei taaskaan ole uusia kuvia, joten tyydytään taas vanhoihin kuviin.